Opiskelupaikka saatu ja siitä mietteitä

Heissan!

Ensimmäiseksi palataan ajassa hieman taaksepäin nimittäin siihen päivään,kun olin tehnyt yhteishaun: "Jotenkin alkaa hieman kaduttaa, kun en hakenut mihinkää korkeakouluun vaan amikseen. Oliko se hyvä päätös vai ei? Teinkö nyt oikein? Kaikkia ajatuksia ja eri aloja on pyörinyt päässä ja oikeastaan viime syksystä lähtien. Pallottelin todella paljon kauppatieteiden ja liikuntabiologian välillä ja pari kuukautta sitten löysin elintarviketieteet ja näiden lisäksi sata muuta koulutusalaa korkeakouluista. Päätin vähän ennen kirjotuksia, että haen amikseen opiskelemaan liikuntaneuvojaksi, jotta ei tarvitse kirjotuksien aikana miettiä minne haen. Nyt kun haut on tehty, alan miettimään pääsykokeita, joista ekat on jo toukokuun ekalla viikolla. En ole ehtinyt treenaamaan oikeastaa ollenkaa tänä vuonna, joten hieman pelottaa, miten menee pääsykokeet.."

Ajattelin silloin heti hakujen jälkeen, että olisin kirjoittanut hieman, minne hain ja mitä ajatuksia se herätti, mutta lopulta ajattelin sittenkin kertoa vasta nyt, kun olen saanut tietää, minne pääsin. Torstaina tuli postin mukana tulokset ja pääsin opiskelemaan Kuortaneelle liikuntaneuvojaksi. Tuo oli suuri todennäköisyys, että pääsen, mutta silti olin valmistautunut siihen, että en pääse Kuortaneelle. Pääsykokeet meni omasta mielestä (ja pisteiden perusteella) hieman paremmin Kuortaneella kuin Vierumäellä, mutta ei sitä ikinä tiedä, mitä ne kattoo ja mitä olisi pitänyt tehdä paremmin.

Ehkä huomaattekin, että olin hieman pihalla siitä, minne aion hakea tai mikä voisi olla se mun ala. Törmäsin ekan kerran liikuntaneuvoja-alaa syksyllä ja kiinnostuin siitä, mutta sillon oli tunne, että en mä nyt amikseen haluu hakee. No sen jälkeen aloin etsiä korkeakoulujen aloja ja pyöritellä niitä, minne voisin hakea. Mutta kun vähintään viikkon välein vaihtuu ala, minne haen tai jokanen kohta haussa olisi eri alalle, päätin hakee amikseen. Saan vähintään pari vuotta miettiä, mikä olisi se mulle sopiva ja kiinnostava ala. Saan ammattillisen koulutuksen. Toisaalta jos saan töitä valmistuttuani niin eihän minun sitten tarvi hakee yhtään mihinkää jatko-opiskelemaan. Onhan niitä ihmisiä, jotka hakevat 30-vuotiaana tai jopa vanhempana yliopistoon, joten mullahan on tässä 10 vuotta aikaa miettiä, mikä oli se juuri minun alani.

"Oliko se hyvä päätös?" Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että oli hyvä päätös hakea amikseen, koska pääsen tekemään ja opiskelemaan juuri sitä, mistä pidän. Pääsen uuteen ympäristöön ja tapaamaan uusia ihmisiä, jotka tuovat myös hieman haasteita. Joko saan tuolta lisää motivaatiota opiskeluun tai sitten ei, siihen en osaa vielä vastata enkä kysymykseen, mutta ehkä paremmin osaan sanoo tämän vuoden lopulla, kun olen opiskellut muutaman kuukauden ajan.